Tapiolan uudisrakentaminen

Sain yhteydenoton eräältä äänestäjältä koskien Tapiolan uudisrakentamista. Aihe tuntui niin tärkeältä - sekä itselleni tapiolalaisena että Espoolle yleisesti - että päätin kirjoittaa tästä blogiini postauksen. Esitän tässä omia ajatuksiani ja tiedostan hyvin, että ne eivät sellaisenaan varmasti tule toteutumaan mm. taloudellisten reunaehtojen vuoksi. Monien tonttien käytöstä on jo tehty päätöksiä ja sopimuksia rakennusyhtiöiden kanssa, joita on vaikea lähteä purkamaan.

Ihan ensiksi haluan todeta, että kehitystä on pakko tapahtua, koska muuten aletaan taantua. Muutin Tapiolaan ensimmäisen kerran 2001 ja silloin mitään ei ollut tehty vuosiin. Koko keskusta oli uinuva ja moni rakennus huonossa kunnossa, ei tullut kovin elinvoimaista tai houkuttelevaa fiilistä. Siitä olen iloinen, että viime vuosikymmenen aikana Tapiolaa on aktiivisesti alettu kehittää ja huoltaa. Omaa mieltäni lämmittää erityisesti Leimuniityn face lift: tämä on malliesimerkki onnistuneesta projektista. Viheralueet ovat Tapiolan kruunun jalokivi ja niistä tulee pitää erityisen hyvää huolta.

Korkeat kerrostalot vs. pientalot

Tapiolan ydinkeskustaan on rakennettu ja rakennetaan parasta aikaa vieri viereen korkeita kerrostaloja. Sinänsä tällainen rakentamistapa on keskustoissa mielestäni ok, mutta jokainen varmaan katselisi ikkunastaan mieluummin jotain muuta kuin naapuritalon seinää. Korkeita taloja voi rakentaa toki myös viihtyisästi. Itse asun Tapiolan alkuperäisissä korkeissa kerrostaloissa (valmistumisvuosi 1961) ja meillä on täällä 1) huikeat näkymät, 2) tilaa talojen välissä ja pihapiirin keskellä on vielä isot kalliot sekä kaupungin ylläpitämä leikkipaikka. Tuulitunneleita ei muodostu eivätkä talot todellakaan pilaa maisemaa, päinvastoin. Ihastelen usein kotiin tullessani sitä, miten hienosti korkeat kerrostalot muodostavat kokonaisuuden paitsi keskenään myös suhteessa ympäröivään luontoon. Tällaisia kokonaisuuksia haluaisin Tapiolaan rakentaa. On parempi rakentaa pari kerrosta lisää ja yksi talo vähemmän, jos sillä pystytään säilyttämään enemmän ympäröivää luontoa.

Espoon kaavoituksessa keskustellaan paljon myös siitä, pitäisikö rakentaa kerrostaloja vai pientaloja. Minun mielestäni sekä että. Tapiolassa on monia alueita, joissa nämä kaksi ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Taas tullaan siihen, että täydennysrakentamisen tulee tukea kokonaisuutta ja sopia ympäristöön. En kannata myöskään sitä, että kerrostalot tehdään täyteen pieniä asuntoja. Myös monet perheet asuisivat mielellään hyvällä paikalla kerrostalossa, mutta isoja, 3-5 makuuhuoneen asuntoja, on todella vähän saatavilla. Etenkin tässä horjuvassa väestökasvun tilanteessa Suomen ja Espoon tulisi tukea perheitä ja tehdä suuren perheen asuminen myös lähempänä keskuksia mahdolliseksi.

Otsolahden rappio

Otsolahti on päässyt hävettävän huonoon tilaan, koska luonto ei kestä nykyisen ihmismäärän ja hulevesien painetta. Ydinongelma on se, että vesi seisoo paikallaan eikä vaihdu riittävästi. Lahti rehevöityy; tämä sama näkyy pienemmässä mittakaavassa Leimuniityn sillan kohdalla altaassa, joka on parissa vuodessa kasvanut jo melkein umpeen. Asialle pitää tehdä jotain ja äkkiä ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi vaihtoehto voisi olla pumppaamon rakentaminen, jos tunnelia Länsiväylän ali ei pystytä suurentamaan. Tämän kaltainen investointi lienee pisara meressä esim. raidejokerin rinnalla.

Haluan vielä korostaa sitä, että Otsolahden nykyinen tila on täysin tulos aiemmista, huonoista päätöksistä. Länsiväylää levennettäessä ei otettu lainkaan huomioon veden vaihtuvuutta ja tunnelista tehtiin kokoluokaltaan aivan liian pieni. Nyt on aika myöntää virheet ja korjata ne.